Turha tilannepäivitys

"Ensviikko voisi olla jonkin sortin tsemppiviikko. Yritän elää aika pitkälti jollain kotona syödyllä lämpimällä ruualla ja cola zerolla. Pakko saada edes muutama kilo äkkiä pois..." - Minä lauantaina.

Paino ei ole pudonnut yhtäkään kiloa. Tänä aamuna painoa oli 63.1kg. BMI 21.08. Oon yks paska vitsi :D.
For real tho, pakko saada itseni kuriin. Oon ollu tällä viikolla senverran paljon himassa, että ruokaa on tullut mussutettua ihan liikaa. Ensiviikolla voisin yrittää olla kotona niin vähän kuin mahdollista. Säidenkin pitäisi silloin olla ihan hyvät. Tänään olen hörppinyt 1/2 lasin smoothieta, ja kohta luvassa on vähän sushia. Ollaan mutsin kanssa kahdestaan kotona tämä viikonloppu ja tämä halusi tilata jotain hyvää safkaa. No, sushi on kuitenkin ihan terveellistä. Olisihan se voinut haluta vaikka pizzaa.

En mä tiedä, ei mulla kai muuta. Tää oli lähinnä tällainen nopea tilannekatsaus, oon ollu jotenki taas ihan omissa maailmoissani viimepäivät...

<3 Daisy

Kuten aina

Vituiks menee kuten aina.

Nyt on kesäloma. Mun pitäis rentoutua ja nauttia vapaa-ajasta. Instead oon koko ajan aivan saatanan stressaantunut ja ahdistunut. I mean joo, vietän paljon aikaa frendien kanssa ja silloin mulla on ihan hauskaa, mut ihan vaan se, että chillailen pari tuntia himassa saa mut niin ahdistuneeksi ettei mitään rajaa. Kokoajan sellanen fiilis että pitäis olla tekemässä jotain kivaa ja kokeilemassa uusia asioita ja en ees tiedä. Ja mitä Daisy tekee, kun ahdistaa? No syö. Tottakai. Paino oli tänäkin aamuna 63.5 kiloa.

Jos kenelläkään on vinkkejä siihen, miten vähentää sitä joka välissä tapahtuvaa napostelua, vinkkejä otetaan vastaan. Tottakai voisin vaikka jonkun vaalean esanssileivän sijaan ostaa esim. rasian mansikoita joka olisi paljon parempi, mutta kun ne maksaa niin maan vittuna eikä mulla ole paljoa ylimääräistä rahaa.

En jaksa kirjoitella sen enempää, kello on puoli neljä ja tuntuu, että uni saattaisi kohta jopa tulla. Nukkukaa hyvin!

<3 Daisy

Astetta paskempi keissi

Ihan heti alkuun, painosta ei ole mitään hajua koska eilen illalla tuli otettua keittoa senverran, että aamulla ensimmäinen asia mikä mieleen juolahti oli darrasafka ja sitähän sitten syötiin. Hävettää. Ensviikko voisi olla jonkin sortin tsemppiviikko. Yritän elää aika pitkälti jollain kotona syödyllä lämpimällä ruualla ja cola zerolla. Pakko saada edes muutama kilo äkkiä pois, jotta motivaatio pomppaa kattoon.

Sitten muihin juttuihin. Eli siihen, miten olen kusessa parhaan ystäväni eksään. Well done, as always, Daisy! Ystäväni oli siis kyseisen jätkän (kutsutaan häntä nyt vaikka Artuksi) kanssa yhdessä varmaankin kuudesta yhdeksään kuukautta, en ole ihan varma. Nämä erosivat joku kuukausi tai kaksi sitten. Olen aina pitänyt Arttua todella hyvänä ystävänäni mutta nyt kun jälkeenpäin miettii, taisin olla tähän kusessa jo silloin, kun tämä oli ystäväni kanssa kimpassa. En vaan koskaan antanut tunteilleni mitään tilaa, koska kyseessä oli kuitenkin paras frendini.
En varmaan muuten kirjoittaisi tästä, mutta tänään oli vaihteeksi jotenkin niin hyvä päivä, että tuntuu että pyörryn. Hengailtiin yhden hyvän ystäväni kanssa tuossa illalla ulkosalla, istuttiin katsomassa aurinkonlaskua rannalla ja käveltiin ympäriinsä. Jossain vaiheessa tämän poikaystävä ja tämä Arttu liittyivät mukaan ja ajoimme tämän frendini poikaystävän luo nelistään chillailemaan. Katseltiin vaan netflixiä ja jauhettiin paskaa. Oltiin kaikki ihan jäässä, joten nappasin sohvan reunalta viltin eikä mennyt varmaan puoltakaan minuuttia, kun Arttu tunki saman viltin alle. Oltiin kuitenkin toisilla puolilla (harvinaisen pientä) sohvaa, joten ei siinä mitään. Tämä lepuutti jalkojaan mun sylissä, heitti läppää ja näytti about jokaisen instagramissa vastaan tulevan meemin mulle.
Tiedän, että tää kuulostaa jotenkin ihan pelleilyltä ja urpolta, varsinkin kun oon luonteeltani tällainen toivoton romantikko. Tunnelma oli kuitenkin koko ajan jotenkin todella tiivis, kun ystäväni ja tämän poikaystävä loikoilivat sängyllään sylikkäin ja minä ja Arttu siinä sohvalla ja äähhh en edes tiedä.

Ihan tällaista omaa pohdintaa; en ole koskaan käsittänyt sitä kaverin eksään ei kosketa -sääntöä. Omasta mielestäni olisin kyllä ihan fine sen kanssa, jos joku ystäväni alkaisi seurustella mun eksäni kanssa (kyllä, mulla on ollut vain yksi poikaystävä, that's how much of a loser i am). Olisin lähinnä vain onnellinen ystäväni puolesta jos hän olisi onnellinen, kenen kanssa tahansa.
Yritän nyt tällä vaan hakea sitä, että jos minä surkimus jostain syystä kiinnostaisin tätä kyseistä kaverini eksää, niin olisikohan ok aloittaa tämän kanssa jotain syvempää? Kaipaisin tähän kovasti jonkun muun mielipidettä, mutta oikeille ystävilleni en tästä uskaltaisi puhua. Mitä mieltä olette? Arvostaisin kovasti, jos edes joku kommentoisi ja auttaisi mua D:.

Ei mulla kai hirveästi muuta asiaa tänään ollut. Pääsin tosiaan torstaina jatkamaan kesälomaani ja oon vaan ottanut iisiä. Kaikki on sillai ihan okei :3

Jos ensiviikon loppuun mennessä tavoitteena olisi olla vaikka 60 kilossa? Oon kuitenkin niin turvonnut, että toi lähtisi varmaan ihan kohtuu helposti...

<3 Daisy

Sanoisin tilanteen olevan aika vitun kriittinen

Painelin vaa'alle toissapäivänä aamulla. Vaaka näytti 64,1 kiloa. Hyi saatana. Eilen aamulla onneksi vähän vähemmän, 63,5kg. Tänään aamulla vielä hieman vähemmän; 63,1kg. Silti aika vitun kriittistä.
Huomenna on viimeinen kesätyöpäivä, josta oon aivan kickseissä. En tykkää tuosta duunista yhtään, vaikka porukka siellä onkin tosi mukavaa. Aluksi oli toki paljon hankalampaa, kun en tuntenut osaa työkavereista (olin siis myös viimevuonna samassa kesätyössä ja tunsin osan entuudestaan), mutta olen tutustunut näihin nopeasti ja välillä töissä on jopa hauskaa.
En ole töiden takia pystynyt oikein vähentämään syömisiä muuten kuin herkkujen kannalta. Syön aina aamupalaksi sellaisen Valion A+ myslijogurttihommelin, ja jo ekalla tauolla parin tai kolmen tunnin jälkeen on aivan jäätävä nälkä, sillä työ on kuitenkin suht. ruumiillista. Syön ensimmäisellä tauolla aina yhden täytetyn ruisleivän (eli 2 reissumiespuolikasta, voita, kinkkua, salaattia, juustoa ja paprikaa). Toisella tauolla muutaman tunnin jälkeen syön toisen samanlaisen, joka tuntuu sinänsä aika paljolta, mutta tuossa työssä kuluu kyllä energiaa ihan mukavasti, joten omatunto ei sinänsä soimaa. Syön päivällistä joko kotona 17 aikaan tai frendien kanssa 15 aikaan, mikäli nämä ovat sattuneet lähistölle töideni loppumisen paikkeilla. Kotona syön ihan kotiruokaa, kuten riisiä ja kanaa tai vaikkapa makaronilaatikkoa, frendien kanssa taas yleensä Subwayssa. Ei mikään paras vaihtoehto, mutta pahempikin voisi olla. Syön kotona iltapalaa siinä ysin paikkeilla, vähän ennen nukkumaanmenoa. Iltapala vaihtelee todella paljon Corn Flakeseista siihen samaiseen jogurttiin, mitä syön aamupalaksi. Riippuu ihan päivästä. Kunhan työt loppuu, pääsen skippaamaan sekä aamu- että iltapalan. Nyt ei ole pystynyt, sillä näin migreeniin taipuvaisena en uskalla skipata iltapaloja ennen aikaista herätystä, sillä on mahdollista, että seuraavana aamuna jysähtää järkyttävä hedari enkä halua töiden venyvän yhtään myöhemmäksi.

Vähän tekisi huomenna mieli kiskaista viimeinen kaapissa oleva puolen litran kalja töiden loppumisen kunniaksi, mutta olen yrittänyt vältellä vehnää kun se turvottaa niin maan perkeleesti. Pitänee tsekkailla ja kysellä frendien menoista.

Ei mulla tänään kai muuta, olen ihan super väsynyt vaikka olen nukkunut enemmän kuin normaalisti, syönyt säännöllisesti ja juonut paljon vettä. No, huomenna otan kyllä sellaset päiväunet että herään vasta kahden viikon päästä.

<3 Daisy

Guess who's back!

No mutta hei taas!

En edes muista, milloin olen viimeksi kirjoittanut tänne. Olen väsäillyt silloin joskus uusia blogeja ja kaikkea muuta turhaa paskaa, mutta päätin aloittaa puhtaalta pöydältä ja palata takaisin ihan ensimmäiseen blogiini.
En nyt oikein tiedä, mitä tänne kannattaisi kirjoitella, mutta tehdäänpäs tällainen ihan peruskertaus meitsistä, etten sitten kirjoittele ihan mitä sattuu ilman mitään punaista lankaa; Olen siis juuri 17 vuotta täyttänyt tyttö, ja olen tässä nyt varmaan 3-4 vuotta sekoillut on-and-off niin masennuksen, ahdistuneisuuden kuin syömisongelmien kanssa. Ravasin tuossa 9-luokan ja lukion ekan aikana jonkin verran nuorisopolilla, mutta siitä ei tullut mitään ja lopetin koko sirkuksen joskus vuodenvaihteen jälkeen. Siitä lähtien kaikki on mennyt suht. tasaisesti, mutta nyt loppukevään ja alkukesän aikana notkahduksia on ruvennut tulemaan enemmän, varsinkin tuon kehonkuvan kannalta. En ole kuitenkaan uskaltautunut edes astumaan vaa'alle, mutta päätin, että huomenna alan taas punnita itseäni säännöllisesti (ja kirjoittelemaan niin painonpudotuksestani kuin ihan perus arjestanikin tänne).
En tykkää kutsua itseäni syömishäiriöiseksi, sillä en ole siihen mitään diagnoosia koskaan saanut ja itsensä diagnosointi nyt on vaan ihan pelleilyä. Viiltelin itseäni varsinkin 8- ja 9-luokalla sekä lukion alussa aika urakalla, mutta nyt on sen suhteen mennyt jo paljon paremmin, eikä raajoissa ole muuta kuin suht. vanhoja arpia. Tämän vuoden puolella on tullut toki muutamat repsahdukset, mutta viimeisimmästäkin on jo niin kauan, etten sitä edes muista.

Yksinkertaisuudessaan olen suhteellisen normaali 17-vuotias, joka yrittää selvitä 18 ikävuoteen mahdollisimman äkkiä ja siinä ohessa tavoitella unelmavartaloaan. Tällä on kuitenkin jo aika kiire, sillä tämän kesän lomamatkaan Nizzaan on enää hieman yli kuukausi. Nyt itseä niskasta kiinni, herkut roskiin ja salilaukku olalle. No ei nyt ihan tällä sekunnilla, herätys on huomenna asetettu kuudeksi kun toinen (ja samalla viimeinen) kesätyöviikko starttaa. Neljä päivää, kuusi tuntia per päivä, kyllä tää tästä. Joka päivä on hieman helpompi ja työ sujuu paremmin. Wish me luck ja hyvää yötä!

        

<3 Daisy